Odotellessani hoidon alkamista kävin höyrysaunassa ja rentouduin lämmitetyssä makuupenkissä. Oli yllättävän työlästä saada itsensä rauhoittumaan. Sydän hakkasi saunan kuumuuden jäljiltä ja mietin taukoamatta kuinka paljon kello mahtaa olla, olisiko pitänyt vielä käydä pesemässä hiukset jne. Työpäivä pyöri edelleen mielessä ja sata muuta asiaa. Oli pakotettava itsensä hiljentymään ja rauhoittumaan. Aloin keskittymään taustalla soivaan lähes meditatiiviseen musiikkiin. Se sai pikkuhiljaa mielen matkaamaan kauas. Huoneessa solisi vesi ja mieleeni nousi kuva pienestä metsäpurosta, jonka äärellä saniaiset huojuivat hiljalleen pienessä tuulenvireessä. Pystyin rentoutumaan täysin ja hiljalleen lihakset antoivat periksi ja rentoutuivat myös. Jos musiikki voi auttaa saamaan aivot alfataajuudelle niin juuri siten minulle kävi.
Olin jossain unen ja valveen välissä, kun pieni aasialainen nainen tuli hymyillen kutsumaan minut hoitohuoneeseen. Oletin, että kuumakivihieronta tehdään selälle ja yllätyin, kun minua pyydettiin käymään selinmakuulle. Hoitaja kysyi useaan kertaan oliko oloni mukava ja vakuutettuani hänet, alkoi hieronta ensin lämmitetyllä öljyllä ja sitten hieman kuumemmalla öljyllä. Seuraavaksi kuumilla kivillä ja sen jälkeen vielä käsin avaten jumiutuneita kohtia. Hän kävi koko kropan läpi jalkapohjista kulmakarvoihin saakka. Ensin selinmakuulla ja sitten päinmakuulla. Hieronnan alussa tuli ajatus ettei hän millään voi ehtiä 50 minuutissa hieroa niin kokonaisvaltaisesti koko kroppaa, mutta aika riitti hienosti. Kuumat kivet tuntuivat todella rentouttavilta ja hieronta oli äärettömän ammattitaitoista. Ei niin, että minulla olisi paljon kokemuksia kokovartalohieronnoista, mutta hierojan otteet olivat sopivan voimakkaat ja sulavat. Se ei ollut mitään hipsuttamista. Suurta plussaa vielä aidosta ystävällisyydestä.
Hieronnan jälkeen minulle tarjoiltiin teetä läpinäkyvästä lasista, jota koristi kaunis teekukka. Siinä mä sitten siemailin teetä lämmitetyssä makuupenkissä ja ihailin lasissa kelluvaa kauneutta rentoutuneena ja onnellisena. Hieman manasin ettei mulla ollut pokkarikameraa kylpytakin taskussa. Se ei kuulu spa-etikettiin. Lopuksi nautin vielä lasillisen kuohuviiniä.
Kokemus Kämp Spassa oli kokonaisvaltaista euforiaa kaikille aisteille - luksusta arjen keskelle. Kaikki oli niin viimeisen päälle ajateltu ja ympäristö on hiljainen ja rentouttava. Spassa ei ollut kuin muutama ihminen lisäkseni, joten tunnelma oli seesteinen ja intiimi. Joskus voisi kokeilla myös bambuhierontaa. Sekin kuulostaa täydelliselle!
Viikonlopun voisi tosissaan aina aloittaa näin. Kiitos ihanat työnantani M ja P!