Viikko on ollut vähintäänkin tapahtumarikas ja olen miettinyt ihmisten erilaisuutta. Mikä saa toisen ihmisen iloitsemaan tietyistä asioista, toisten löytäessä ilonsa jostain ihan muualta. Sitten on niitä, jotka eivät sitä iloaan löydä, vaikka kuinka etsivät. Eikä tunteen tarvitse välttämättä olla ilo. Se voi olla rakkaus, rauha, inspiraatio tai ihan mikä muu tahansa tunne. Vaikkapa turvallisuudentunne. Onko sinulla olemassa turvapaikkaa? Ihan fyysistä tai sellaista mielen sopukkaa, johon tarpeen tullen uppoudut.
Tunnistatko sellaiset päivät, kun ärsytyskynnyksesi on matalalla ja tuntuu, että muutkin ihmiset ovat huonolla tuulella tai vähintään epäkohteliaita. Kassaneiti ei katso silmiin ja bussikuski murahtaa vastauksensa. Vastaantulijat lompsivat uhmakkaasti miltei päin ja vieruspenkkiläinen käyttää häikäilemättä kyynerpäitään.
Jokaisella ihmisellä on oma reviirinsä, jonka sisäpuolelle ei ole kohteliasta tunkeutua. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Eikä edes sanallisesti. Ehkä kassaneidin elämässä on tapahtunut jotain traagista tai bussikuski nousi sängystä väärällä jalalla. Sillä vieruskaverilla sattuu vaan nyt olemaan niin eloisat kyynerpäät...
En hurskastele enkä väitä olevani yhtään sen avaramielisempi kuin muutkaan. Päin vastoin. Liian usein tunnistan itsestäni sen , että luen sen ainoastaan epäkohteliaaksi käytökseksi. Sitä se voi usein ollakin, vaan kun emme voi koskaan olla varmoja tai tietää taustoja. Asiat ja ihmiset ärsyttävät ja ketäpä ei joskus ärsyttäisi, mutta aina kannattaa mennä itseensä ja miettiä onko itse täysin ärsyttämätön. Tuskinpa vaan.
Meitä ei onneksi ole tehty täydellisiksi. Kaikilla meillä on ne omat ilon, rauhan, rakkauden ja inspiraation lähteemme - onneksi ne ovat erilaiset!
Ajatuksia on helppo ja kiva jakaa teidän kanssanne.
Olen iloinen, että Sinä olet siellä!
YLäpalkin kuvat i-ha-nia <3
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaniin - erilaisuus meissä ihmisissä... kyllähän näitä tulee mietittyä paljonkin.
Ja yleensäkin ihmisten käyttäytymistä eri tilanteissa.
Siinähän ne luonteet tulevatkin esille.
Kai sitä luo kodin turvakseen, jossa on hyvä olla - ihan omana itsenään. Ei kukaan arvostele ja saa kiukutellakkin ihan rauhassa :)
Parhaiten tuntee turvallisen olon kun aukaisee kodin oven tullessaan kaupungin vilinästä...
Silloin tulee hyvä olo ❤
Mukavaa viikonloppua!
Tutulta kuulostaa;-) ja monesti saan katsoa peiliin itsekin kun teen tarkkaa ja vaativaa asiakaspalvelutyötä. Enkä jaksaisikaan ellei olisi mahdollisuutta karistaa kaikki ikävät ajatukset harteiltaan, matkalla kohti kotia. Siellä se on se oma turvapaikkani;-).
VastaaPoistaRentouttavaa ja hyvää viikonlopun jatkoa teidän perheelle. Voi miten upea on tuo uusi bannerikuvasi, mitä värejä. Melkein tuoksutan noi kukat tänne asti!
Tässä kohtaa tulee mieleen se, kun multa joskus kysytään, että miks sä näytät noin vihaselta? Mikä Vaivaa? Ja mä siihen, että ei mua mikään vaivaa.. Mun PERUSILMEENI on valitettavasti sellanen mutru. Enkä mahda sille mitään! Jos kuljen ajatuksissani, niin otsalla on syvä ryppy :) Ja se valitettavasti saa mun naaman näyttämään sellaselta murheelliselta, jopa vihaiselta. Can´t help it. Vaikka ihan oikeesti olen aika ilonen ja positiivinen :)
VastaaPoistaNo, tää nyt ei tavallaan liittynyt tähän, tottakai palveluammatissa ihmisen PITÄÄ olla kohtelias.
Myöhäinen tervehdys!
ihan ensiksi haluan sanoa,että täällä sinun blogissa on hyvä tunnelma,feng shui kohdallaan,jotenkin niin harmonista ja kuulasta...Mun turvapaikka on kyllä oma koti.Teen hoitotyötä,siis kaiken aikaa huolehdin muiden tarpeista,vanhusten,mielenterveys- ja päihdeongelmaisten,ikääntyneiden kehitysvammaisten...Hektisen työvuoron jälkeen melkeinpä aina huuliltani pääsee - ääneen tai ainakin ajateltuna - huokaus:ihanaa olla kotona.kukaan ei huuda eikä vaadi mitään.Koti on ihana paikka.
VastaaPoistaKiitos Mimmi! :)
VastaaPoistaAnosofia, näinhän se on - erilaisuus on rikkaus. :)
Aamunkukka, mielestäni tekee hyvää aika ajoin vilkaista peiliin! ;) Kaikkien ei tarvitse ja se on sääli.
Lämmin kiitos aamunkukka! :)
Teija, tiedän sen mietteliään ilmeen, kun melkein näyttää vihaiselta ja näyttääkin! Mä teen sitä myös, kun oikein uppoudun johonkin. Monesti saan sitä selitellä. ;)
Tiina, kiitos kauniista sanoistasi! "Feng shui" on mun lempilausahduksiani ja lapset jo pieninä tiesi mikä on feng shuita ja mikä ei. Oli huvittavaa kuunnella, kun huoneista kuului neuvoja, joiden mukaan ei ole feng shuita laittaa peiliä tiettyyn paikkaan. :) Olet oikeassa, koti on ihana paikka!
Kiitos, kun jaoitte mielipiteenne!
Ihanaa viikkoa!
Tunnistanpa hyvinkin. Mutta mikä on parasta, niins e, että oman puolisonsa on oppinut tuntemaan. Samoin hän minut. On rauhoittavaa tietää, että aina ei tarvitse selittää oloaan, vaan toinen ymmärtää ja osaa antaa tilaa, kun sitä tarvitsen.
VastaaPoistaIloa alkaneeseen viikkoon. Eikö se niin mennyt, että hymy tulee aina takaisin!? :)
Siinäpä vasta pohdintoja. Liian useinhan sitä tulee pyörittyä oman napansa ympärillä ja keskityttyä kaikessa siihen, mitä itselle tapahtuu tai miten minua kohdeltiin, vaikka jokaisella saattaa olla omat syynsä toimia kuten toimii. Sen lisäksi ärtyneisyys lisää ärtyneisyyttä, minkä huomaa varsinkin lasten kanssa töitä tehdessä. Jos on itse pahalla päällä, on yllättäen työkaverikin kohta pinna kireällä, ja lapset kiukuttelevat pienistäkin asioista, tappelevat keskenään ja heittäytyvät lattialle ulvomaan jokaisesta takkuilevasta vetoketjusta. Silloin täytyy mennä ennen kaikkea itseensä ja huomata, että niin se vain on: jos hyvä mieli lisää hyvää mieltä, kun taas pahantuulisuus valitettavasti tarttuu siinä missä hyväntuulisuuskin.
VastaaPoistaOnneksi sitä kuitenkin kai pääsääntöisesti tulee oltua enemmän hyväntuulinen. :)
Totta puhut. Koti se on munkin turvapaikka :) Lenkille lähden aina kun oon ärtyny, sen jälkeen on varmasti hyvällä tuulella! Mikä sen rentouttavampaa kuin kävellä jotain ihanaa peltotietä koirien juoksennellessa iloisina ympärillä :)
VastaaPoistaMua ärsyttää yli kaiken ihmiset, jotka pilaavat muidenkin päivän jos oma on pilalla. Siksi yritänkin olla purkamatta ärsyyntyneisyyttäni muihin (paitsi tietysti mies joutuu mun purkauksista joskus kärsimään..). Eihän se yleensä heidän vikansa oo, että mulla on huono päivä.
En ymmärrä sellaisia ihmisiä jotka kettuilee muille jokaisesta asiasta heti kun ovesta sisään pääsee. Tai soittaa jollekin ystävälle ja huutaa tämän korvaan kuinka oma mies/lapsi/koira/nimeä joku on tyhmä eikä ymmärrä mitään... En itse voisi kuvitellakaan tekeväni noin. Tietysti välillä saatan sanoa, että nyt ottaa päähän, mutta pystyn kuitenkin ihan normaalisti naureskelemaan ja olemaan esimerkiksi töissä sen kummemmin työkavereille murisematta. Jopas tuli tekstiä :D
Emilia - onneksi kotona saa olla juuri sitä mitä on, ei selittelyjä tai paineita.
VastaaPoistaEi se hymy aina ainakaan ihan heti takaisin tule, mutta pitkällä tähtäimellä ihan varmasti. Kiukkupusseja varmasti ärsyttää, jos kiukkuun vastaakin yllättäen hymyllä. Siihen pyritään! :)
Eena - olet täysin oikeassa. Hymyllä on suurensuuri voima vetää hymyjä puoleensa, mutta sitten se yksi pahantuulinen helposti saa tunteensa leviämään.
Lapset varsinkin vaistoavat tuttujen ihmisten huonotuulisuuden, vaikka sitä kuinka yrittäisi peitellä. Lapset ovat viisaita ja vilpittömiä. :)
Miia - sanoissasi olisi niin paljon opiksi otettavaa. ( myös allekirjoittaneella ;) ) Näillä kettuliijoilla on pakko olla suuria huolia ja omia ongelmia. Niin olen sen vuosien varrella tulkinnut ja yleensä se niin onkin. Ihminen, joka on tyytyväinen elämäänsä ja itseensä, ei kiusaa tai arvostele muita ihmisiä.
Käväisin blogissasi ja olin yllättynyt, että nyt on ollut laajemmaltikin puhetta näistä kriitikkokommentoijista. Tasan ei käy onnen lahjat, niin se vaan on. :)
Kiitokset teille jakamisesta, kivaa iltaa!
Joo monessa blogissa on ollut samanlaisia ajatuksia :)
VastaaPoista