...voisi olla ihan oma blogini. Olen nimittäin huiskinut valkoista maalia tämän kesän (ja edellisten) aikana niin vimmatusti, että alkaa jo huvittamaan. Viimeisimmäksi siis ulkokalusteet, jotka näyttivät tältä:
Tuolit on ostettu aikoinaan Iskusta eikä niitä ole jaksettu öljytä joka vuosi. Hyvin ovat kuitenkin kestäneet talvetkin ulkona. Ryhmään kuului pyöreä pöytä, mutta se oli todella epäkäytännöllinen pienessä pihassa ja viime vuonna löysin Ikeasta kahdella jatkolevyllä varustetun pöydän pilkkahintaan. Ei sitä voi kutsua maailman tukevimmaksi, mutta hyvin on palvellut.
Tältä ne näyttävät nyt - ihan kuin uudet! Kuvissa kalusteet on maalattu vasta kertaalleen.
Köynnöskaaresta haaveilin jo viime kesänä ja nyt sain omani. Odotan innolla ensi kesää, jolloin ruusu kiipeää ylös asti ja kukkii yhdessä toista puolta kiipeävän kärhön kanssa.
Ostin alkukesästä polun katteeksi Kekkilän koristekiviä. Kotiin päästyäni huomasin, että osa olikin koristehiekkaa. Liian suuri vaiva lähteä takaisin puutarhalle vaihtamaan pussit, joten lättäsin hiekat maahan. Hiekka oli tosi kivan näköistä, mutta tarttui ikävästi kenkiin ja jalkapohjiin. Lopputuloksena, että hiekkaa oli ihan joka paikassa. Nyt sitten vaihdoin hiekan kiviin ja koko piha pysyy siistimpänä, samoin kuin olohuone. Paljon muitakin visioita pyörii pihan suhteen. Kyllä pienessäkin pihassa puuhaa riittää ja aika kuluu kuin siivillä! ;)
Suuri riemunaihe on ollut siemenestä kasvattamani kelloköynnöksen ensimmäinen valtavan kokoinen kukka. Se on kiivennyt varaston katolle asti ja rönsyää ihan villinä. Toivottavasti tämä ei jää ainoaksi kukinnaksi. Samaan paikkaan kasvatan myös ensi vuodeksi samanlaisen. Se ilmiselvästi viihtyy patiolla, valokatteen alla. Nyt lähden jatkamaan maalaushommia. Vuorossa tyttöjen huoneiden peilit. :)
Lämpöisin ajatuksin,
Sari