Tätä viikonloppua voisin kuvailla sanoin: onnellisuus, kiireettömyys ja höperyys.
Tunnen itseni kovin onnelliseksi pienistä asioista.
Jopa niin onnelliseksi, että olo on hieman myös höperö.
Ei saisi hetkeksikään unohtaa sitä kuinka onnekas sitä oikeasti onkaan.
Huutonetistä huutelin aikamoisen kasan vanhoja valokuvia, vähän kuin sokkona.
Paketti tuli eilen ja vuorokausi onkin mennyt ihastellessa ja huokaillessa.
Höperyys pätee myös tähän käyttäytymiseen, ilo syntyy niin pienistä jutuista loppujen lopuksi.
Miten monta tarinaa kätkeytyykään näiden kuvien taakse ja vaikka en tunne näitä ihmisiä, on aika mukavaa miettiä minkälaisia he ovat olleet ja minkälaisen elämän he saivat elää.
Näitä valokuvia tutkiessani olen taas ihmetellyt, että joku halusi näistä luopua.
Niistä huokuu niin paljon tunnetta, historian siipien havinaa.
Palaan myöhemmin niiden tarinoihin ja yksittäisiin kuviin, jotka ovat hurmanneet minut. Olen ihka oikeasti ällikällä lyöty!
Onnellista viikonloppua!
