Tänä aamuna tyttäreni sanoi minulle: " Mä olen niin ylpeä sustä äiti!" Samainen tytär sanoi viime viikolla: "Mä joskus vähä häpeen sua ja isiä. Esimerkiks, kun te tulitte ekalla koulun juhlaan ja me käveltiin teidän kans käsikädessä."
Kolmannella luokalla ope sai kuulla, että on ihan mukava, mutta "vähä kiree". Ja minä näytin "vähä pissismummolta", kun hiusten värjäys meni pieleen. Kommentteja hellensi etuliite "vähä".
Lasten ollessa päiväkoti-iässä, sain kuulla, että näytän ihan kirahville ja myös, että ahterini on iso. Tyttäreni läpytti molemmin käsin takapuoltani ja lauloi: "äääitiii, suuul ooon NIIIIN iiiiso pyyyylly!" Ymmärrän hyvin tämän vaahtosammuttimen näkökulman. :D
Hymyilyttää aina, kun mietin noita hetkiä. Totuus tulee lapsen suusta ja rehellisyys maan perii!
Ystävättäreni tytär suuttui äidilleen kampaamokäynnin jälkeen, koska lyhyempihiuksisena äiti ei enää lapsen silmissä näyttänytkään prinsessalta. Toisen ystävättäreni poika taas kertoi äitinsä näyttävän ihan kuningattarelta, kun äidillä oli uusi bilemekko.
Miten onnellisia saammekaan olla lapsistamme. Jokainen äiti on tyttärensä prinsessa ja esikuva sekä poikansa kuningatar ja ihailun kohde.
Mikä tuntuukaan paremmalta, kun oman lapsen rakkaudentunnustus.
Tänään sydämeni on pakahtunut äidinrakkaudesta, joka alkoi näiden kahden pienen ihmisen myötä lähes kaksitoista vuotta sitten.
Ihanaa tiistai-iltaa!
