Viikko on ollut vähintäänkin tapahtumarikas ja olen miettinyt ihmisten erilaisuutta. Mikä saa toisen ihmisen iloitsemaan tietyistä asioista, toisten löytäessä ilonsa jostain ihan muualta. Sitten on niitä, jotka eivät sitä iloaan löydä, vaikka kuinka etsivät. Eikä tunteen tarvitse välttämättä olla ilo. Se voi olla rakkaus, rauha, inspiraatio tai ihan mikä muu tahansa tunne. Vaikkapa turvallisuudentunne. Onko sinulla olemassa turvapaikkaa? Ihan fyysistä tai sellaista mielen sopukkaa, johon tarpeen tullen uppoudut.
Tunnistatko sellaiset päivät, kun ärsytyskynnyksesi on matalalla ja tuntuu, että muutkin ihmiset ovat huonolla tuulella tai vähintään epäkohteliaita. Kassaneiti ei katso silmiin ja bussikuski murahtaa vastauksensa. Vastaantulijat lompsivat uhmakkaasti miltei päin ja vieruspenkkiläinen käyttää häikäilemättä kyynerpäitään.
Jokaisella ihmisellä on oma reviirinsä, jonka sisäpuolelle ei ole kohteliasta tunkeutua. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Eikä edes sanallisesti. Ehkä kassaneidin elämässä on tapahtunut jotain traagista tai bussikuski nousi sängystä väärällä jalalla. Sillä vieruskaverilla sattuu vaan nyt olemaan niin eloisat kyynerpäät...
En hurskastele enkä väitä olevani yhtään sen avaramielisempi kuin muutkaan. Päin vastoin. Liian usein tunnistan itsestäni sen , että luen sen ainoastaan epäkohteliaaksi käytökseksi. Sitä se voi usein ollakin, vaan kun emme voi koskaan olla varmoja tai tietää taustoja. Asiat ja ihmiset ärsyttävät ja ketäpä ei joskus ärsyttäisi, mutta aina kannattaa mennä itseensä ja miettiä onko itse täysin ärsyttämätön. Tuskinpa vaan.
Meitä ei onneksi ole tehty täydellisiksi. Kaikilla meillä on ne omat ilon, rauhan, rakkauden ja inspiraation lähteemme - onneksi ne ovat erilaiset!
Ajatuksia on helppo ja kiva jakaa teidän kanssanne.
Olen iloinen, että Sinä olet siellä!
