maaliskuuta 08, 2012

Aina on tilaa yhdelle





Ensi viikolla lämpenee ja lujaa. Jee, pääsee pesemään ikkunoita! Melkoisia pakkaslukemia on ollutkin aamuisin, mutta heti auringon noustua tarpeeksi korkealle, on ilma ollut kuin morsian konsanaan.

Mä olen kotimatkalla ihastellut miten kaunis valo on puoli kuuden pintaan, kun aurinko on laskemassa. Puoli kuuden valo pitäisi saada vangittua kuviin, vielä kun se on samanlainen kuin esimerkiksi tänään. 

Käänsin keittiön maton valkoinen puoli ylöspäin. Pöydän alle se sopii kuin nakutettu. Sen viereen olen mallannut laminaattipaloja, jotka olen hakenut K-raudasta. Niin, alan taipumaan laminaattiin. Sain saman kadun varressa asuvalta ystävälliseltä blogini lukijalta vinkin ammattitaitoisesta lattiaremontoijasta viimeisimmän lattiapostaukseni jälkeen. Lämmin kiitos J - vielä en ole soittanut.

Mä näen jo sen kuulaan, valkoisen valon, jonka vaalea lattia heijastaa sitten, kun se paikoilleen saadaan. Aurinkoisina päivinä tosin tykkään nykyisestäkin lattiasta. Se antaa lämpimän sävyisen valon koko kotiin. 

Haaveiluksihan tämäkin postaus meni, mutta aina on tilaa haaveille - ainakin sille yhdelle. ;)

FÖHN -ilmiötä odotellessa toivottelen hyvää viikonloppua!