Ei muuta mielessä

           kuva:Apartmenttherapy.com                                         kuva: Idealhomemagazine.com

kuva:Apartmenttherapy.com

 Kuvat:Apartmenttherapy.com

 kuva: Homes-designing.com

kuva:living.etc

 

 kuva: Living etc

Kuvat : Atlanta Bartlett

..kuin makuuhuoneenmuutosremontti. Ihan suunnittelutasolla vielä, mutta niin elävänä jo mielikuvissa. Vaaleaa, ilmavaa, rauhallista...

Tälläistä mielessä. Uusi makuuhuone. 

Tai ei edes uusi vaan ihan vanha huone vaihtoasukein. 

Uutta maalia ja peittävää Osmo coloria.

Toimivia säilytysratkaisuja ja tilaihmeitä.

Ilmavuutta ja sikeitä unia.

 

 kuva: Atlanta Bartlett

Turva

Viikko on ollut vähintäänkin tapahtumarikas ja olen miettinyt ihmisten erilaisuutta. Mikä saa toisen ihmisen iloitsemaan tietyistä asioista, toisten löytäessä ilonsa jostain ihan muualta. Sitten on niitä, jotka eivät sitä iloaan löydä, vaikka kuinka etsivät. Eikä tunteen tarvitse välttämättä olla ilo. Se voi olla rakkaus, rauha, inspiraatio tai ihan mikä muu tahansa tunne. Vaikkapa turvallisuudentunne. Onko sinulla olemassa turvapaikkaa? Ihan fyysistä tai sellaista mielen sopukkaa, johon tarpeen tullen uppoudut.

Tunnistatko sellaiset päivät, kun ärsytyskynnyksesi on matalalla ja  tuntuu, että muutkin ihmiset ovat huonolla tuulella tai vähintään epäkohteliaita. Kassaneiti ei katso silmiin ja bussikuski murahtaa vastauksensa. Vastaantulijat lompsivat uhmakkaasti miltei päin ja vieruspenkkiläinen käyttää häikäilemättä kyynerpäitään.

Jokaisella ihmisellä on oma reviirinsä, jonka sisäpuolelle ei ole kohteliasta tunkeutua. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Eikä edes sanallisesti. Ehkä kassaneidin elämässä on tapahtunut jotain traagista tai bussikuski nousi sängystä väärällä jalalla. Sillä vieruskaverilla sattuu vaan nyt olemaan niin eloisat kyynerpäät...

En hurskastele enkä väitä olevani yhtään sen avaramielisempi kuin muutkaan. Päin vastoin. Liian usein tunnistan itsestäni sen , että luen sen ainoastaan epäkohteliaaksi käytökseksi. Sitä se voi usein ollakin, vaan kun emme voi koskaan olla varmoja tai tietää taustoja. Asiat ja ihmiset ärsyttävät ja ketäpä ei joskus ärsyttäisi, mutta aina kannattaa mennä itseensä ja miettiä onko itse täysin ärsyttämätön. Tuskinpa vaan.

Meitä ei onneksi ole tehty täydellisiksi. Kaikilla meillä on ne omat ilon, rauhan, rakkauden ja inspiraation lähteemme - onneksi ne ovat erilaiset!

Ajatuksia on helppo ja kiva jakaa teidän kanssanne. 

Olen iloinen, että Sinä olet siellä!

Nostalgiamatka

Mummon perintökori tarakalle ja menoksi.

Tämän kauniin lammen läheisyydessä olen asunut koko elämäni ihan muutamaa vuotta lukuunottamatta. Pienenä kävimme siskojeni ja kerrostalon "kakaroiden" kanssa päivittäin uimassa ja uinnin jälkeen tarkistimme toisemme iilimatojen varalta. Usein niitä löytyi ja ainakin ihokarvat olivat samean mudan peittämät. Eipä se silloin häirinnyt eikä hidastanut menoa. Myöhemmin lampeen tuli uimakielto, mutta tänä päivänä se on jälleen kelvollinen uintiin. Ei siellä pahemmin uimareita kylläkään enää näy.

Miten paljon muistoja liittyykään paikkoihin, joiden ohi päivittäin kuljen: lapsuuuteni kotitalo ja takapihan nurmi, jolla pelasimme pesäpalloa ja rikoimme siinä samassa muutaman ikkunan; "teollisuusalue", jonne oli  pääsy kielletty ja silti jännityksen toivossa kiipesimme salaa aitojen yli;  kaikki ne pusikot, joihin teimme majoja ja joissa uppouduimme leikkeihin niin, että kotiin lompsittiin vasta, kun äidin ääni kuului huutavan parvekkeelta. Muistan talomme ympärillä kasvaneet ruusupensaat, miten ne olivat täydessä kukassa, kun palasimme kesäloman vakioreissulta kotiin. Olin siis ruusuihminen jo lapsena. :)

Oli suuri onni asua kerrostalossa, jossa meitä "kakaroita" oli ihan hirmuinen määrä. Jos oman talon porukoista ei saatu kasaan "jengejä" kirkkikseen tai syksyn pimeissä illoissa leikittävään vampyyrileikkiin, käytiin soittamassa kaikkien naapuritalojen lasten ovikelloja. Aneltiin ja suostuteltiin, jotta saatiin tarpeeksi porukkaa kasaan.
 

Oi niitä aikoja!

Oi mikä ihana ilta!

 

Ihan sanattomaksi veti tämä ihana auringonlasku eilen. Taivaanrannan taidetta kauneimmillaan! 

Kelloköynnös

 Kelloköynnöksestä tuli tänä kesänä mun ehdoton suosikki tai ainakin yksi niistä varmoista suosikeista, joita kasvatellaan taas ensi keväänä. Upean vihreyden on nyt korvannut aivan uskomattoman syvä viininpunainen väri. Joistain kohti lehdet ovat aivan punajuuren värisiä. Kukat ovat lähes nyrkinkokoisia ja vaihtavat värinsä vihertävän valkeasta tutumpaan sinililaan väriin. Nyt jännitän saanko kerättyä köynnöksestä omat siemenet ensi kevättä varten. Seuraavassa kuvassa pienenpieni lupaus siemenkodasta? Toivon hallattomia öitä vielä pitkään ja mahdollisuutta niille siemenille.

 

 

Väriloistoa sinun viikkoosi!

Kuulasta

 Aurinkoista ja kuulasta -tämä on syksyä parhaimmillaan!  Vaikka olenkin tunnustautunut kesäihmiseksi, pidän syksystä  juuri tälläisenä.  Luonto on henkeäsalpaavan kaunis ja vielä on häivähdys eloa ennen kuin kasvit vaipuvat talvilepoon. Napsaisin muutaman oksan sisälle pikkuruisesta syyshortensiastani. Lajike on Lime Queen (tai ainakin sinne päin) ja se kestää täysin alasleikkuun. Se on sopivan pieni sisääntulon yhteyteen ja ensimmäinen kukinto on hurmannut minut! Olen myyty. ♥

Loppukevennykseksi tekisikin mieleni tehdä kuulasta asiaa. Totuus on, että vain muutaman kerran olen tarttunut kahvaan ja antanut lantion viedä. Helppoa ja tehokasta, mutta edellyttää tietenkin, että antaa näillekin kahvoille mahdollisuuden eikä vain niille surullisenkuuluisille kansantanssikahvoille. Kavereiden kesken puhutaan kotoisasti jenkkakahvoista.  Ostopäätökseen vaikutti myös ulkonäkö - näitä ei tarvitse piilottaa kaappiin.  Kun vielä jaksaisi heilutella kuulia edes jotenkin säännöllisin väliajoin...vaikkapa sitten kansantanhujen tahdissa. ;D

Kuulasta päivää sinulle! 

opettelua

Ihan hassua, kun lapsi kysyy:"Äiti, tarviitsä apua?", kun yritän saada uutta puhelintani toimintakuntoon.

Täytyy myöntää, että olen jäänyt kehityksen jalkoihin vai miten se hieno sanonta kuuluikaan. Uusi yläbannerini on hyvä esimerkki. Taistelin sen kanssa useita tunteja vain huomatakseni, että haluaisin sittenkin tekstin eri kirjaisimella.  Rakeinen teksti siis korjaantuu myöhemmin. :)

 

Ehdin perjantaina noukkimaan muutaman kuivuneen kukinnon pihalta siementen talteen ottoa varten.

Ensi vuonna toivottavasti olen vuokrapalstan onnellinen "omistaja" ja saan istutettua palstalleni kaikki ne taimet, jotka eivät pihalle enää mahdu. *hymyilee*

 

Nyt pohdin riittääkö kärsivällisyyteni lajittelemaan ja poimimaan yksitellen pienenpieniä siemeniä.

Millä te poimitte ne ilman, että roskia tulee valtavasti mukaan?

Auringonpaistetta sinun viikkoosi!

ps.Tänään olisi ihanteellinen kuiva ilma kerätä siemenkodat sisälle odottamaan lajittelua.

Hidasta

Minulla on ollut tapana jopa vähän kehuskella, että en koskaan sairastele. En ennen sairastanutkaan. Nyt iski sellainen flunssa, että taitaa kehuskelu jäädä. Pää on kuin Haminan kaupunki ja kolmen metrin kävely hengästyttää. Viikonlopuksi olisi ollut niin paljon mukavaa puuhasteltavaa ja vaikka mieli tekisi niin kroppa pistää hanttiin. On tyydyttävä loikoiluun sängyn pohjalla. Olo on kuin hidastetusta filmistä tai kuin seisahtuneella vedellä.

Olen saanut jo viikkoja sitten haasteen, jossa oli tarkoitus paljastaa 7 asiaa itsestään. En tiedä keksinkö niin montaa uutta, mutta koitetaan. Terveiset Marielisalle ja Niinalle! :)

1. Jonotan ensi kesäksi vuokraviljelypalstaa innokkana.

2. Minulla ei ole koskaan ollut omaa lemmikkiä. Tällä hetkellä meillä on koirakuumetta. Ihan pientä pikkukoirakuumetta. ;)

3. Kärsin ajanpuutteesta ja liian vähistä viikonpäivistä (varsinkin viikonloppuisin)

4. Työskentelen upeassa ja ainutlaatuisessa naisryhmässä, jollaisia en usko olevan kovin montaa olemassa.

5. Vanhukset saavat minut liikuttumaan.

6. Olen heikkohermoinen, mutta samanaikaisesti hämmästelen, miten paljon kärsivällisyyttä olen saanut vuosien saatossa.

7. Haluaisin oppia valokuvaamaan.

Toivottelen sinulle leppoisaa viikkoa!

nappaa haaste mukaasi